Tervetuloa mukaan työpukeutumisen blogisarjaan!

Olen toiminut vaatealalla yli 10-vuotta ja huomannut, että usein pukeutumisessa kysymyksiä herättää työpukeutuminen. Olen pitkään miettinyt, että miten voisin koota ajatuksiani ja vinkkejäni tässä aiheessa yhteen paikkaan ja tästä syystä päätin alkaa kirjoittamaan blogia. Tulen ensimmäisissä kirjoituksissani perehtymään enemmän työpukeutumiseen ja myöhemmin käsittelemään myös muitakin aiheita ja teemoja. 

Ehkä tämä työpukeutumisen blogisarja onkin hyvä aloittaa siitä kaikkein aidommasta näkökulmasta eli omasta arjestani.  Miten itse pukeudun töihin ja millaiseksi kuvailisin omaa työpukeutumistani. 

Työskentelen päivätyössäni rekrytointialalla, joten työpäivät vaihtelevat paljon toimistosta asiakastapaamisiin, tehdasympäristöihin ja erilaisiin kohtaamisiin ihmisten kanssa. Oma työpukeutumiseni on muodostunut vuosien aikana aika käytännönläheiseksi. Kuvailisin sitä ehkä itäsuomalaisittain rentoa, mutta siistiä, mukavaa ja ennen kaikkea tilanteisiin mukautuvaa. Ei siis mitään pönötystä. 

En kuulu jakkupukuosastoon, vaikka tilanteen mukaan pukeudunkin hieman virallisemmin. Mitä korkeampaa tahoa tapaan, sitä huolitellumpi kokonaisuus yleensä on, mutta silti haluan aina, että vaatteissa on hyvä olla ja että ne tuntuvat omilta.

Arvostan työpukeutumisessa erityisesti mukavuutta, joustavia materiaaleja ja helppoutta. Sanotaan nyt suoraan myös se, että en kuulu siihen porukkaan, joka innostuu silittämisestä, siksi vaatteiden täytyy toimia arjessa mahdollisimman vaivattomasti.

Viime aikoina olen huomannut myös sen, että mitä joustavampi materiaali housuissa on, sitä parempi. Varsinkin silloin jos liikkuminen jää hetkeksi vähemmälle, muutamat lisäkilot tuntuvat heti vyötäröllä ja farkut alkavat ahdistaa. Silloin arvostaa entistä enemmän vaatteita, jotka joustavat mukana ja tuntuvat hyviltä koko päivän ajan, ilman puristavaa tunnetta.

Vaatekaapistani löytyy kyllä virallisempi bleiserikin, mutta aika harvoin se eksyy päälle. Käytän paljon tummansinisiä farkkuja, neuleita ja helposti yhdisteltäviä puseroita. Ja pakko myöntää, että neulepuserot ovat ehkä minun heikkouteni. Niitä on niin helppo yhdistellä housujen ja hameiden kanssa, ja ne toimivat myös mekkojen päällä kerrostaessa.

Värianalyysi on vaikuttanut omaan pukeutumiseeni yllättävän paljon. Olen saanut karsittua mustaa pois vaatekaapistani, ja jos käytän mustaa, se on yleensä enemmän alaosissa kuten housuissa. Tilalle olen löytänyt pehmeämpiä neutraaleja sävyjä, jotka tuntuvat luonnollisemmilta: ruskeaa, tummansinistä ja lämpimiä sävyjä, jotka toimivat paremmin omassa värimaailmassani.

Minulla on myös muutamia "luottopuseroita", joiden värit ovat minulle niitä parhaimpia värejä. Huomaan tarttuvani niihin usein työaamuina, koska tiedän, että näytän niissä freesiltä, jolloin ei tarvitse meikatakaan niin vahvasti. Perheellisenä erityisesti huonosti nukuttujen öiden keskellä osaa arvostaa sitä, että omasta vaatekaapista löytyy tällaisia pieniä luonnollisia buustauksia omaan ilmeeseen. Nämä ovat niitä konkreettisimpia asioista, mitä värianalyysi on omaan arkeeni tuonut.

Mekotkin kuuluvat työpukeutumiseeni, mutta pakko sanoa ääneen myös se arjen realismi. Jos tiedän meneväni asiakastapaamiseen rasvamontulle tai kevään rospuuttokelissä mutavelliselle tehdaspihalle, niin ihan turha sinne on lähteä mekossa ja avokkaissa.

Työpukeutumiseni muodostuu paljon tilanteiden, sään ja ympäristön mukaan. Minulle tärkeintä on, että kokonaisuus näyttää siistiltä ja uskottavalta, mutta toimii samalla oikeassa elämässä.

Ehkä juuri siksi ajattelen, ettei työpukeutumisen tarvitse olla jäykkää tai liian virallista ollakseen ammattimaista. Parhaimmillaan se tukee omaa persoonaa, työarkea ja tuo vähän lisää itsevarmuutta päivään.